Kansainvälisestä kaupasta ja kauppapolitiikasta

1. Uusia kauppasopimuksia – kiitos!
2. Yritys, maksatko tulleja turhaan? Tunnetko tullisuspensiojärjestelmän?
3. Jäsenmaat eivät ole yksimielisiä ”taloudellisen pakottamisen vastaisesta välineestä”

Uusia kauppasopimuksia – kiitos! 

Geotalouden myllerrys pakottaa EU:n arvioimaan kauppasopimusten sisältöä ja nopeuttamaan hyväksymisprosesseja, vaikka EU:n yhteinen kauppapolitiikka on tähän mennessä ollut menestys. EU:n 47 kauppasopimusta 79 maan kanssa ovat turvanneet EU:n talouden kestävyyttä kriisienkin keskellä. Tavaroiden ja palveluiden kauppa on sujunut ilman yllättäviä uusia tulleja tai kaupanrajoituksia.

Nyt EU:n tahti solmia uusia kauppasopimuksia on selvästi hyytynyt eikä jo tehtyjen sopimusten voimaansaattaminenkaan ole sujunut ongelmitta. Tähän on kolme selvää syytä. Ensinnäkin kaupan politisoituminen yleisesti on johtanut erilaiseen uudelleenarviointiin. Toiseksi yhdistettyjen kauppa- ja investointisopimusten hyväksyminen on ollut tahmeaa Euroopan parlamentissa, puhumattakaan kansallisissa parlamenteissa. Kolmanneksi EU:n kunnianhimoinen tavoite edistää kauppasopimuksin myös ilmastotoimia, ihmisoikeuksia ja työoloja ei ole saanut varauksetonta vastaanottoa kumppanimaissa.

Uusien kauppasopimusten saaminen olisi EU:lle tehokas keino vahvistaa asemaansa muuttuvassa geotaloudessa ja varmistaa talouden arvoketjujen toimivuus. EU:lle olisi elintärkeätä nyt laajentaa maailman kattavinta kauppasopimusten verkostoaan, mutta se ei onnistu ilman myönnytyksiä. Jos EU aidosti haluaa uusia sopimuksia, on EU:n joustettava. Suppeammatkin kauppasopimukset voivat olla oikea askel eteenpäin EU:n etujen varmistamiseksi geotalouden myllerryksessä ja kauppablokkien vahvistuessa.

Jäsenmaat eivät ole yksimielisiä ”taloudellisen pakottamisen vastaisesta välineestä”

Taloudellisen pakottamisen vastainen väline (Anti-coercion instrument, ACI) on parhaillaan jäsenmaiden käsittelyssä. EU:n puheenjohtajamaa Tšekki pyrkii saamaan jäsenmaiden kannan valmiiksi ennen kautensa loppua joulukuussa.

Viime vuosina kauppa- ja investointipolitiikassa on nähty, että muut maat pyrkivät vaikuttamaan EU:n tai sen jäsenmaiden päätöksiin esimerkiksi rajoittamalla kauppaa tai investointeja EU:n yritysten vahingoksi. Tämän katsotaan heikentävän EU:n strategista riippumattomuutta. Taloudellista kiristystä ja kauppasaartoa vastaan Komissio ehdotti taloudellisen pakottamisen vastaista välinettä, jonka avulla EU voisi rangaista henkilöitä, yrityksiä ja maita, jos se havaitsee niiden näin toimivan jotain jäsenmaata vastaan. Tavanomaista yksimielisyysvaatimusta ei tarvitsisi noudattaa pakkotoimien vastaisen välineen käytössä. 

Jäsenmaat eivät vielä ole saaneet sovittua yhteistä kantaa. Kun jäsenmaat päättävät kannastaan, ne voivat aloittaa trilogi-neuvottelut parlamentin ja komission kanssa. Tällä hetkellä osa jäsenmaista ei halua antaa komissiolle sen toivomaa valtaa käynnistää itsenäisesti toimenpiteitä kuten "uusien tai korotettujen tullien määrääminen" ja "tavaroiden tuontia tai vientiä koskevien rajoitusten käyttöönotto tai lisääminen". Osa taas antaisi komissiolle sen ehdottaman vallan päättää siitä onko kysymyksessä kolmannen maan harjoittama taloudellinen kiristys koska ne näkevät, että siten välineellä olisi suurempi pelotevaikutus. Käsiteltävänä on myös toimenpiteitä, jotka vaikuttavat suoriin ulkomaisiin sijoituksiin, pääsyyn julkisiin hankintoihin ja immateriaalioikeuksiin.

Lisätietoa: Asiantuntija Karoliina Rasi 

EK toivottaa hyvää syksyä!